26.1.07

Päihdeasiantuntija ja päihdeasiamies opastavat aloittelijaa

Juhlavirasto on perustanut kaksi uutta virkaa auttamaan aloittelijoita. Heiltä saa neuvoa mm. siihen miten ja millä sekoituksilla päästään parhaaseen juhlatuimakkaan. Monilla aloittelijoilla on vääriä käsityksiä todellisesta maljakoiden louhinnasta. Uudet virkamiehet ovat valmiina auttamaan tilanteessa kuin tilanteessa.

Esimerkiksi yleisen käsityksen mukaan riittää, kun koneet polkaistaan käyntiin illalla kuuden hujakoissa ja baariin lähdetään yhdentoista kieppeillä. Juhlaviraston tuore päihdeasiantuntija Armas Hunningo tyrmää kuitenkin väitteet. "Jos sä teet jotakin, sun täytyy tehdä se kunnolla - properly - alusta loppuuun!" örisee päihdeasiantuntija Hunningo vetisten silmiensä takaa. "Alkoon pitää mennä jo aamulla tai edellisenä päivänä, jotta ehtii hoitamaan hommat - the job!", Hunningo jatkaa sammaltaen.

Päihdeasiantuntija Hunningo on ehtinyt monikymmenvuotisen puistokemistiuransa aikana kokeilemaan jos jonkinlaista lietettä. Siksi hän olikin luonnollinen valinta Juhlaviraston uuteen virkaan päihdeasiantuntijaksi neuvomaan aloittelijoita.

Päihdeasiamiehen virkaan puolestaan valittiin Jouko Hutikka. Hänen tehtäviinsä kuuluu pääasiassa aineiden riittävyyden takaaminen kaikissa olosuhteissa. "Aloitan jokaisen päivän sanomalla itselleni: What a great day to get drunk!", Hutikka kiteyttää elämänohjeensa päättäessään ja päättää haastattelun oksentamalla paidalleen.

Romaanien syrjintää kirjastoissa

Tasa-arvo ei toteudu suomalaisissa kirjastoissa, mikäli on uskominen viimeisimpiä tutkimuksia. Useat romaanit kokevat tulleensa syrjityiksi kunnallisissa kirjastoissa. Eristäminen eri hyllyihin, lajitteleminen ainostaan nimen - ei sisällön - perusteella, vanhojen romaanien poistomyynti ja kovakourainen käsittely on arkipäivää monelle romaanille.

"Meillä on oltava samat oikeudet kuin tietokirjoillakin", kommentoi Dimitri Leifgrenin Elämäni ravihevosena (Otava, 1985).

Monet romaaneista elävät kirjaston varoilla, sillä valtaväestö huolii harvoin romaanin lainattavaksi. Lainaajat epäilevät etteivät romaanit täytä kirjoille kuuluvia tehtäviä. "Romaanit ovat vanhoista ennakkoluuloista poiketen mukavaa ja helppoa luettavaa", Leifgrenin Elämäni ravihevosena toteaa lopuksi.