Saatanan lärvittäjät

Tänään pyöräilin Brahen puiston läpi. Päivä oli kaunis ja meininki hyvä. Kunnes: Keskellä puistoa oli kaksi Suomen luonnonsuojeluliiton F-2-F työntekijää eli feissaajaa, joista toinen huusi minulle: "Tästä ei saa muuten pyöräillä!"

Tiesin tämän erittäin hyvin ja vinkkasinkin nuorelle naishenkiölle takaisin tietäväni asian olevan näin. Nytpä kysynkin: Mistä asti ihmiset, jotka kerjäävät rahaa toisilta ovat olleet oikeutettuja huutelemaan ohikulkijoille? Puliveivareille ja muille laitapuolen kulkijoille anna tämän oikeuden kernaasti, mutta feissaajat (pelkän sanan lisäksi inhoan syvästi myös kyseistä varain- ja jäsentenhankintatapaa) ovat kuitenkin kadulla edustamassa järjestöään, eivät ainoastaan itseään. Olen tähän asti pitänyt Luonnonsuojeluliittoa vakavastiotettavana ja järkevänä järjestönä kaiken maailman maasystävien ja amnestyjen joukossa, mutta valitettavasti yksittäinen tapaus viilsi syvän jäljen järjestön mielikuvaani.

Toinen asia, joka järjestön maineen tahraamisen lisäksi jäi mieleeni, oli kyseisen henkilön asenne. Olisiko hän huutanut tavallisena siviilikansalaisena ohikulkijalle tämän "liikennerikkomuksesta". Epäilemättä ei. Nyt kuitenkin hän koki olevansa puistoalueella dominoivassa asemassa työtehtävänsä vuoksi ja siksi kehtasi huomauttaa minua, kun astuin hänen reviirilleen ja vieläpä väärin menetelmin.

Millä oikeudella sitä oikein huudellaan ja kenen nimissä? Kysynpä vaan.